maanantai, 1. marraskuu 2010
FARSSI ROUVA LITLEHOPE JA HERRAT POLOVDNIIKOMJEN OSA2
maanantai, 1. marraskuu 2010
FARSSI ROUVA LITLEHOPE JA HERRAT POLOVDNIIKOMJEN TAPAAN OSA1
31.10.2010 - 21:16
Tämän tarinan pääosassa ovat kaksi kirjoittajalle tuttua perhettä, Herra ja Rouva Polvodniikamjen senior, sekä Herra ja Rouva Polvodniikamjen junior. Nämä kaksi tarinan pariskuntaa näyttelevät pääosaa farssissa, johonka tarinan kirjoittaja - kutsukaamme häntä vaikka Rouva Litlehopeksi - joutui syksyisen kekrikauden viimeisen viikonlopun perjantai iltana.
Rouva Litlehope oli terassilla suorittamassa valmisteluja tulevaa hallouween viikonloppua varten. Kauniit kurpitsalyhdyt oli aseteltu sievästi roikkumaan terassille jo Mikkelinpäivänä, lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina juhlistamaan kekrikautta, jota Herra ja Rouva Litlehope olivat päättäneet viettää aina pyhäinpäivään saakka. Pimeässä illassa kynttilälyhdyt loivat pirteätä valoaan sysimustaan iltaan ja Rouva Litlehopen mieli oli virittäytynyt edessä olevan ilosen viikonloppujuhlan mukaiseen tunnelmaan. Hän katseli tyytyväisenä ahkerien käsiensä aikaansaannoksia, ennenkuin astui mielihyvästä hyristen takaisin sisälle, olohuoneen lämpöön.
Päästyään sisälle Rouva Litlehope tarttui pölyriepuun pyyhkiäkseen pölyjä huonekalujen pinnalta. Kesken pölynpyyhinnän kännykkä pärähti soimaan olohuoneen pikku pöydällä. Rouva Litlehope tarttui puhelimeen tarkistaakseen näyttöruudusta, kuka soittaja oli. Näyttöruudussa komeili Herra Polvodniikamjen seniorin nimi. Rouva Litlehope epäröi vastata puhelimeen, koska hän tiesi jo vanhastaan, että Herra Polvodniikamjen senior soitti hänelle vain ja ainoastaan viikonloppuisinja silloinkin vain kerättyään ensin rohkeutta puhelua varten Pullon hegestä. Rouva Litlehope oli jättänyt jo monena viikonloppuna vastaamatta, tämän niin rakastettavan, mutta joskus Rouva Litlehopen hermoille käyvän Herra Polvodniikomjen puheluihin, koska puhelut olivat usein raskasta kuunneltavaa ja ne kestivät kauan. Näihin Herra Polvodniikamjen puheluihin osallistui yleensä myös Rouva Polvodniikomjena, joka istui miehensä vierellä uskollisesti niin kauan, kuin puhelu kesti ja jakeli miehelleen neuvoja siitä, mitä tämän tulisi Rouva Litlehopelle heidän elämänkulustaan kertoa. Rouva Litlehope oli rakastettava ja lempeä sielu ja päättikin nyt juhlavalmistelujen aiheuttaman mielihyväntunteen vallassa antaa "armon käydä oikeudesta" ja vastata herra Polvodniikomjen puheluun.
Osa 2 seuraa myöhemmin <3
tiistai, 26. tammikuu 2010
MITÄ TAPHTUI PRHEESSÄMME 1990
Pitkään harkittuani olen päättänyt aloittaa kertomukseni vuodesta 1990. Vuodesta 2010 vuoteen 1990 on kulunut aikaa jokseenkin tasan 20-vuotta, kun kirjaan tätä tekstiä ylös.
Mielestäni 20-vuotta on sopiva aikaväli selvittää, mitä nämä vuodet ovat tuoneet meidän kaikkien Litlehopien elämään. Millälailla kukin meistä on ihmisenä muuttunut tuona aikana, miten kasvanut muutenkin, kuin fyysisesti ja mihin suuntaan.
Aion aloittaa kertomukseni perheemme päästä, Isä Litlehopesta, joka on aina ollut perheemme napa ja keskiö, olivat ajat olleet sitten minkälaiset tahansa. Tällainen vaikutelma ainakin minulla on ja lapsistamme Esikoinen Litlehope on edelleenkin 36-vuotiaanan aikuisena ihmisenä sitä mieltä. Perheemme nuorimman lapsen Kuopus Litlehopin mielipiteestä en ole niinkään varma, koska hän on ollut aian se henkilö perheessämme, joka on nähnyt perheemme tilanteen erilailla, kuin me muut.
Tälläkertaa lopetan kertomukseni tähän, koska olen nyt saanut mieleni muokattua siihen uskoon, että paras tapa aloittaa tämä tarina on aloittaa se Isä Litlehopista koska hän on eittämättä perheemme todennäköisin pää ja auktoriteetti. Voihan kuitenkin tarinan edetessä osoittautua, että perheemme pää olikin joku muu, kuin Isä Litlehope.
Rakkaudella Äiti Litlehope <3
maanantai, 25. tammikuu 2010
THE LITLEHOPET
Hei !
Olen äiti Litlehope ja kirjoitan blogia omaksi ja kuolinpesäni iloksi. Voihan tässä kirjoittelussa käydä niinkin, ettei kuolinpesäni joskus tulevaisuudessa ole kovin iloinen lukiessaan äidin "elämäntotuuksia" tämän kuoleman jälkeen.
Pyydänkin heti tässä ensimmäisessä postauksessani anteeksi kaikkia sitä mahdollista pahaa mieltä jälkeläisiltäni, jos kirjoitukseni heitä joskus jotenkin loukkaa. Voitte uskoa koko sydämisesti, että rakastin teitä kaikkia rajattomasti elämäni viimeiseen henkäykseeni saakka. =o)
Ihmettelette varmasti, miksi puhun näin paljon tulevasta kuolemastani, vaikka päivä ainakin täälä Countrycityssä on kaunis ja aurinkoinen, eikä minulla ole todettu mitään vakavaa, eikä hengen päälle käyvää sairautta.
Jos en pitkän elämäni aikana ole oppinut muuta, niin ainakin sen, että sitten kun minä olen mennyt, en voi enää palata pyytämään anteeksi rakkailtani, joten se on parasta tehdä nyt heti, kun aloitain tämän kirjoitusurakan.
Joten kaikki rakkaimpani. Kun seisotte minun hautani äärellä, antakaa minulle anteeksi kaikki se, millä olen teitä vastaan rikkonut ja loukanut. Uskokaa minua, tarkoitukseni ei ole ollut loukata teitä. Jos minun "totuuteni" on kuitenkin ollut teille loukkaukseksi, pyydän teiltä vielä kerran anteeksi.
Rakkaudella Äiti Litlehope <3
