Tämän  tarinan pääosassa ovat kaksi kirjoittajalle tuttua perhettä, Herra ja Rouva Polvodniikamjen senior, sekä Herra ja Rouva Polvodniikamjen junior. Nämä kaksi tarinan pariskuntaa näyttelevät pääosaa farssissa, johonka tarinan kirjoittaja - kutsukaamme häntä vaikka Rouva Litlehopeksi - joutui syksyisen kekrikauden viimeisen viikonlopun perjantai iltana.

Rouva Litlehope oli terassilla suorittamassa valmisteluja tulevaa hallouween viikonloppua varten. Kauniit kurpitsalyhdyt oli aseteltu sievästi roikkumaan terassille jo Mikkelinpäivänä, lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina juhlistamaan kekrikautta, jota Herra ja Rouva Litlehope olivat päättäneet viettää aina pyhäinpäivään saakka. Pimeässä illassa kynttilälyhdyt loivat pirteätä valoaan sysimustaan iltaan ja Rouva Litlehopen mieli oli virittäytynyt edessä olevan ilosen viikonloppujuhlan mukaiseen tunnelmaan. Hän katseli tyytyväisenä ahkerien käsiensä aikaansaannoksia, ennenkuin astui mielihyvästä  hyristen takaisin sisälle, olohuoneen lämpöön. 

Päästyään sisälle Rouva Litlehope tarttui pölyriepuun pyyhkiäkseen pölyjä huonekalujen pinnalta. Kesken pölynpyyhinnän kännykkä pärähti soimaan olohuoneen pikku pöydällä. Rouva Litlehope tarttui puhelimeen tarkistaakseen näyttöruudusta, kuka soittaja oli. Näyttöruudussa komeili Herra Polvodniikamjen seniorin nimi. Rouva Litlehope epäröi vastata puhelimeen, koska hän tiesi jo vanhastaan, että Herra  Polvodniikamjen senior soitti hänelle vain ja ainoastaan viikonloppuisinja silloinkin vain kerättyään ensin rohkeutta puhelua varten Pullon hegestä. Rouva Litlehope oli jättänyt jo monena viikonloppuna vastaamatta, tämän niin rakastettavan, mutta joskus Rouva Litlehopen hermoille käyvän Herra Polvodniikomjen puheluihin, koska puhelut olivat usein raskasta kuunneltavaa ja ne kestivät kauan. Näihin Herra Polvodniikamjen puheluihin osallistui yleensä myös Rouva Polvodniikomjena, joka istui miehensä vierellä uskollisesti niin kauan, kuin puhelu kesti ja jakeli miehelleen  neuvoja siitä, mitä tämän tulisi Rouva Litlehopelle heidän elämänkulustaan kertoa.   Rouva Litlehope oli rakastettava ja lempeä sielu ja päättikin nyt juhlavalmistelujen aiheuttaman mielihyväntunteen vallassa antaa "armon käydä oikeudesta" ja vastata herra Polvodniikomjen puheluun.

Osa 2 seuraa myöhemmin <3